Vantaalaisen Tara Langen ammattina on äitiyden ja vanhemmuuden tukeminen, ja työpaikka on siellä missä häntä kulloinkin eniten tarvitaan.

Kuka olet? Miten nykyään esittelet itsesi?

Olen doula, synnytysdoula, postpartum-doula ja luennoitsija. Olen vanhempien tukihenkilö synnytyksessä, teen kotikäyntejä vauvaperheisiin ja tuen ja opastan vanhemmuuden ensimetreillä. Vuoden alussa perustin oman Babyjoy-yritykseni, ja nettisivuni avautuivat maaliskuun lopussa. www.babyjoy.fi

Doula? Mistä sana tulee ja mitä se tarkoittaa?

Se on kreikkaa ja tarkoittaa palvelijatarta. Doula on äidin ja isän tukihenkilö. Synnytyksessä doulalla on suuri rooli vanhempien tukena, mutta postpartum-doulan päämäärä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, kun vanhemmat ovat oppineet luotta-maan omiin vaistoihinsa.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Olen mukana synnytyksissä, teen kotikäyntejä, olen kaikin tavoin tuke-na kasvussa vanhemmuuteen. Pidän työpajoja ja luennoin. Puhun. Puhuminen on vahvuuteni, siinä oikein loistan! Ja kun pääsen alkuun, en kelloa katso! Kahden tunnin luento venähtää helposti yli kolmetuntiseksi…

Blogini avulla haluan tuoda vanhemmille tietoa uusista tutkimuksista, henkisistä asioista ja alan palveluntarjoajista. Aiheitani ovat myös terveys, kauneus ja huumori arjessa, sillä ne ravitsevat äitien mieltä.

Miten keksit perustaa oman yrityksen?

Olin lokakuussa henkisellä retriitillä Havaijilla, ja se muutti elämäni. Täytin 40, ja silloin piti ajatella, mitä oikeasti elämältä haluan, missä olen hyvä ja mitä haluan tehdä. Heittäydyin universumin armoille, ja irtisanoin itseni työstäni äitiyden erikoisliike Bebesissä. Perustin Babyjoyn, ja sen jälkeen asiakkaat ovat suorastaan tippuneet syliini. He ovat löytäneet minut ystävien suosituksella, viidakkorumpumeiningillä.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Ei sitä olekaan! Teen enemmän töitä kuin koskaan, mutta en koe tätä työksi. Joskus suhaan pyörälläni tuhatta ja sataa kotikäynnistä toiseen, ja iltaisin kun lapset nukkuvat hoidan sähköpostia, blogiani ja Facebook-sivuja.

Synnytys saattaa kestää monta päivää, mutta on kunnia ja etuoikeus saada olla mukana. Ja sen jälkeen on olo kuin tulisi toiselta planeetalta… Synnytyksestä palautuminen vie päiviä, univaje on nukuttava pois ja tapahtuma prosessoitava henkisesti myös omassa päässä.

”Voit olla elämäsi tapahtumien uhri tai herra, sinulla on valta päättää kumpi.”

Millaisia päämääriä sinulla on työssäsi?

Olen innostunut henkisistä asioista. Hyvinvointi mitataan meillä usein pelkkinä numeroina. Minä haluan työlläni tuoda esille ja vahvistaa vauvan ja vanhempien henkistä hyvinvointia. Vauvat on ihania ja vanhemmuus on hauskaa! Haluan auttaa ihmisiä näkemään hankaliltakin tuntuvat asiat positiivisella tavalla.

Mikä mielestäsi vuorovaikututuksessa on oleellista?

Aika. Hetkessä oleminen. Kiireettömyys. Kuunteleminen. Pysähtyminen.

Olet suomalais-englantilainen. Kaksikielisyydestä on sinulle varmaan paljon etua?

Kyllä. Äitini on suomalainen, isä englantilainen. Olen syntynyt Englannissa, mutta käynyt kouluni Raumalla ja Turussa. Suomessa koen olevani englantilainen, Englannissa suomalainen.

Pystyn palvelemaan sujuvasti myös englantia puhuvia äitejä ja isiä, jotka ovat muuttaneet tänne vaikkapa työpaikan vuoksi. Englanti äidinkielenä auttaa minua myös opiskeluissani, sillä lähes kaikki lukemani uudet tutkimukset ja käymäni kurssit ovat englanninkielisiä.

Millaisissa asioissa äidit nykyään kaipaavat eniten tukea?

Monesti äiti haluaa vain kuulla, että tekee kaiken oikein ja on hyvä äiti. Haasteita on monenlaisia, ja yleensä ne kumpuavat epävarmuudesta, tiedon puutteesta ja peloista.

Haluan muuttaa sitä suomalainen sisu -ajattelua, että kotona kärsitään yksin eikä apua haeta. Jos äidillä on ihanaa, siitä ei puhuta, ettei vain saisi syytteitä kehuskelusta. Äidit tekevät toisilleen karhunpalveluksen mustamaalaamalla synnytyksen kama-

laksi, imetyksen hankalaksi ja äitiyden rankaksi. Toivoisin että äidit auttaisivat ja kannustaisivat toisiaan. Hakisivat ja vastaanottaisivat apua, eivätkä jäisi yksin sinne kotiin omien murheidensa kanssa.

Olet kolmen lapsen äiti. Miten lapsesi suhtautuvat työhösi?

Hirveän kannustavasti. Kyllä he huomaavat minusta, miten onnellinen olen. Nyt tyttäreni aikoo jo isona perustaa oman firman, ja poikani suunnittelee minulle markkinointimateriaalia ja muistuttaa ottamaan käyntikortteja mukaani, kun itse aina unohdan.

Millä lailla omista kokemuksistasi on ollut apua muille?

Omat lapseni ovat kaikki hyvin erilaisia ja ovat opettaneet minulle paljon. Poikani Noa, 11, on lahjakas esiintyjä, huumorintajuinen ja empaattinen. Tytär Lotte, 8, on viisas ja mukautuvainen. Nuorimmainen Elliot, 4, on vahvatahtoinen maailmanvalloittaja, ”mulle kaikki ja heti” -lapsi. Jotkut lapset ovat helppoja, toiset taas haastavampia, sellaisia jotka haastavat vanhempansa joka tasolla. Silloin pitää vain ajatella myönteisesti: ”Wau, lapseni on lahja ja suuri opettajani, ja hän tulee aina pärjäämään elämässä!”

Millaisista asioista saat voimaa?

Ympärilläni oleva suuri perhe, joka koostuu miehestäni, lapsistani ja bonuslapsistani ja uskomattoman upeista ystävistäni, on suuri voimavarani. Olen todella onnekas, ympärilläni on paljon rakkautta.
Osaan olla terveellä tavalla itsekäs, otan itselleni aikaa tehdä sitä mitä haluan. Meditoin, kutsun ystäviä syömään, käyn pitkillä kävelylenkeillä ja luen kirjoja.

Näytän lapsilleni esimerkilläni, että elämä ei ole pelkkää puurtamista, vaan jokainen on vastuussa omasta elämästään, ja jokainen voi tehdä muutoksia parempaan. Kaikki on mahdollista, jos siihen uskoo. Uskoni siihen, että universumi järjestää meille hienoja mahdolli-suuksia ja kaikella tapahtuneella on merkitys, on kantava voimani.

Mitkä ovat olleet elämäsi merkityksellisiä tapahtumia?

Kun tyttäreni sairastui vakavasti yli vuosi sitten, arvomaailmani kääntyi ylösalaisin. Silloin raha ja materia menettivät merkityksensä elämässäni. Huomasin miten vähällä tulee toimeen, ja sen että kaiken mitä on antanut saa myös jollakin tavalla aina takaisin.

Mistä elämänilosi ja huumorisi kumpuaa?

Olen aina ollut hieman poikkiteloin normeja vastaan, etsinyt vaihtoehtoja ja näyttänyt, että asiat voi tehdä myös toisella tapaa. Olen hyvällä tavalla vähän hullu ja peloton, ja se tekee elämäni hyvin hauskaksi! Olen kiitollinen kaikista kokemuksistani, niin hyvistä kuin huonoista. Tärkeää on olla totuudenmukainen itselle ja järjestää oma elämä sellaiseksi, että on onnellinen.

Näen huumoria, kauneutta ja iloa nykyään kaikkialla, mutta se on ollut työn takana. Henkinen kasvu ja itsen kehittäminen ei ole helppoa, mutta on se sen arvoista!

Olitko jo lapsena hoivaaja ja leikit nukkeäitiä?

Nalleani hoidin ja roudasin sitä joka paikkaan, mutta nukeilla en muista leikkineeni. Itse asiassa vielä 27-vuotiaana ravintola-alan ammattilaisena olin sitä mieltä, että en koskaan hanki lapsia. Lasten saaminen onkin sitten ollut parasta elämässäni!

Teksti ja kuvat Paula Hietaranta

Haastattelimme Taraa lehteen 5/2014.