Tarinatie, tarinoita silmälle ja korvalle
Teksti: Hugh Lupton ja kuvitus Sophie Fatus
Suomentanut Riitta Oittinen
Tämä kirja on ilmestynyt jo 2001. Siitä on menossa toinen painos.

venäläinen tarina
OLIPA KERRAN kissa, varis ja kukonpoika. Olipa kerran kissa, varis ja kukonpoika, jotka
elelivät metsässä pienessä mökissä. Joka päivä kissa ja varis lähtivät metsään etsimään
ruokaa, mutta kukonpoika jäi mökkiä vartioimaan.
”Pistä ovi lukkoon!” kissa sanoi.
”Pysyttele uunin vierellä!” varis sanoi.
”Ja jos Kettu Kepuli kolkuttaa oveen, älä vain avaa!” ne molemmat varoittivat yhteen
ääneen.
Päivät kuluivat ja viikot kuluivat ja kaikki oli hyvin, kunnes eräänä kauniina aamuna Kettu
Kepuli tuli kuin tulikin ovelle kolkuttamaan.
Kopu-kop, kopu-kop, kukonpoika hopu-hop!
Tässä on serkkusi! Herne on herkkusi!
Kukonpoika vallan rakasti herneitä ja pelkkä ajatuskin vihreästä makeasta herneestä sai
veden herahtamaan sen kielelle. Kukonpoika loikkasi yli lattian ja klik-klak ovi oli auki – ja
saman tien Kettu Kepuli sieppasi kukonpojan säkkiinsä.
”Säkkihin peittää ja selkäänsä heittää sinut Kettu Kepuli, etevä epeli!”
Silloin pieni kukonpoika alkoi huutaa:”Apua apua, Veli Varis ja kultainen Kissa
Kulkenevits! Kettu Kepuli on napannut minut säkkiinsä. Se kantaa minua kauas ja
kaukomaille ja aikoo syödä minut suihinsa!”
Silloin kissa ja varis, jotka olivat vielä aivan lähellä mökkiä, kuulivat kukonpojan
huudon ja ajoivat Kettu Kepulin matkoihinsa. Ja niin kukonpoika oli taas turvallisesti
kotimökissä ja suori ja siisti sekaisia sulkiaan.
Seuraavana aamuna kissa sanoi taas:
”Pistä ovi lukkoon!”
Varis sanoi:”Pysyttele uunin vierellä!”
Ja ne molemmat varoittivat yhteen ääneen:”Ja jos Kettu Kepuli kolkuttaa oveen, älä
vain avaa!”
Mutta heti kun he olivat lähteneet, Kettu Kepuli tuli kuin tulikin ovelle kolkuttamaan.
Kopu-kop, kopu-kop, kukonpoika hopu-hop!
Tässä on serkkusi! Pähkinä on herkkusi!
Kukonpoika vallan rakasti pähkinöitä ja pelkkä ajatuskin ruskeasta makeasta pähkinästä
sai veden herahtamaan sen kielelle. Kukonpoika loikkasi yli lattian ja klik-klak ovi oli auki –
ja saman tien Kettu Kepuli sieppasi kukonpojan säkkiinsä.
"Säkkihin peittää ja selkäänsä heittää sinut Kettu Kepuli, etevä epeli! ”Apua apua, Veli Varis ja kultainen Kissa Kulkenevits! Kettu Kepuli on napannut
minut säkkiinsä. Se kantaa minua kauas ja kaukomaille ja aikoo syödä minut suihinsa!”
Tällä kertaa kissa ja varis olivat jo ehtineet kauas mökistä ruuan etsintään, mutta ne
kuulivat vielä kukonpojan huudon ja ajoivat Kettu Kepulin matkoihinsa. Ja niin kukonpoika
oli taas turvallisesti kotimökissä ja suori ja siisti sekaisia sulkiaan.
Seuraavana aamuna varis ja kissa lähtivät taas.

”Pistä ovi lukkoon!”
”Pysyttele uunin vierellä!”
”Ja jos Kettu Kepuli kolkuttaa oveen, älä vain avaa!”
Ja tietysti Kettu Kepuli tuli kuin tulikin taas ovelle kolkuttamaan.
Kopu-kop, kopu-kop, kukonpoika hopu-hop!
Tässä on serkkusi! Leipä on herkkusi!
Kukonpoika vallan rakasti leipää ja pelkkä ajatuskin tuoreesta makeasta leivästä sai veden
herahtamaan sen kielelle. Kukonpoika loikkasi yli lattian ja klik-klak ovi oli auki – ja saman
tien Kettu Kepuli sieppasi kukonpojan säkkiinsä.
”Säkkihin peittää ja selkäänsä heittää sinut Kettu Kepuli, etevä epeli!”
”Apua apua, Veli Varis ja kultainen Kissa Kulkenevits! Kettu Kepuli on napannut
minut säkkiinsä. Se kantaa minua kauas ja kaukomaille ja aikoo syödä minut suihinsa!”
Mutta nyt kissa ja varis olivat ehtineet hyvin kauas mökistä ruuan etsintään. Ne olivat
niin kaukana, etteivät kuulleet kukonpojan avunhuutoja. Ja kun ne illalla palasivat mökkiin,
ne näkivät, että ovi oli auki ja kukonpoika tipotiessään.
Hyvänen aika! Hyvänen aika! Mikäs nyt avuksi?
Varis ja kissa etsivät kaikkialta ja huomasivat pian Kettu Kepulin jäljet lumihangessa.
Yli vuorien ja halki metsien varis ja kissa seurasivat ketun jälkiä ja tulivat lopulta kauas ja
kaukomaille. Jäljet johtivat suoraan Kettu Kepulin ovelle. Silloin varis ja kissa alkoivat
laulaa:
Kettu Kepuli, untako kiskot?
Ovesi takana huutavat siskot!
Keittiössään Kettu Kepuli oli juuri asettanut kukonpojan lautaselle. Kettu Kepuli teroitti
hirmuisia hampaitaan ja valmistautui syömään illallista.
Kettu Kepuli, untako kiskot?
Ovesi takana huutavat siskot!
"Onpas merkillinen juttu", Kettu Kepuli kummasteli, "en minä vain muistanutkaan, että
minulla on siskoja."
Kettu loikkasi yli lattian ja klik-klak ovi oli auki – ja saman tien kissa raapaisi ketun
kuonoa, varis raapaisi ketun silmää ja kukonpoika hypähti lautaselta alas ja nokkaisi ketun
punaista häntää. Ja Kettu Kepuli pelästyi niin kovasti, että juoksi tiehensä. Se juoksi ja
juoksi vielä kauemmas kaukomaille, eikä se koskaan enää palannut takaisin. Mutta kissa,
varis ja kukonpoika kulkivat takaisin yli vuorien ja läpi metsien, kunnes olivat turvallisesti
kotimökissä. Ja kukonpoika alkoi heti suoria ja siistiä sekaisia sulkiaan. Ja sulkiaan se
taitaa suoria vielä tänäkin päivänä.
Sen pituinen se.