Essin ja Paavon tarinapuu
Teksti: Merja Karjalainen ja Leena Rantala
Kuvitus: Sallamari Rantala

Tämä kirja ilmestyi keväällä 2016. Satu on realistinen.

Paavon äidin ja isin makuuhuoneessa on jännä matto. Se on punainen, ja siinä
on kummallisia kiemuroita. Paavo istahtaa sen päälle ja kuiskaa Essille: ”Tämä on
lentävä matto!” ”Eivät matot osaa lentää”, Essi väittää. Essi tietää, että vain
lentokoneet lentävät. ”Tavallisesti eivät osaa”, Paavo myöntää, ”mutta tämä onkin
ostettu lentävien mattojen maasta!”
Essi istuu Paavon taakse matolle. Matto alkaa kiemurrella oudosti. Essi ottaa maton
reunoista kiinni. ”Nyt matto nousee ilmaan”, Paavo kuuluttaa. Matto hyppii ja tärisee,
ja yhtäkkiä se on ilmassa. ”Nyt lennämme ikkunasta ulos”, Paavo kuuluttaa isolla
äänellä. Hänkin puristaa lujaa maton reunoista.
Matto luikertaa ulos avoimesta ikkunasta ja lentää pihan yli. ”Katso, kuinka pieniltä
meidän kodit näyttävät!” Paavo huutaa takana istuvalle Essille. Essi katsoo alas.
Talot ovat leikkimökin kokoisia. Mikki-koira on pihalla. Se on pieni kuin kärpänen.
Mikki katsoo ylöspäin ja haukkuu. ”Mikki ei tiedä, että me lennämme täällä”, Essi
sanoo. Sitten Essi kurkistaa alaspäin ja vilkuttaa Mikille: ”Me täällä vain kurvailemme,
Essi ja Paavo.” Mikki heiluttaa iloisesti häntäänsä.
Matto nousee yhä korkeammalle. Nyt talot näyttävät aivan tulitikkulaatikon
kokoisilta. Tiet luikertelevat niiden välissä kuin langanpätkät. Paavo haluaisi vielä
jatkaa lentämistä, mutta Essi vaatii: ”Lähdetään jo kotiin. Nyt on minun vuoro ajaa
mattoa!”
Paavo kaartaa maton takaisin yhä alemmas ja alemmas. Nyt ollaan makuuhuoneen
ikkunan kohdalla. Siitä Paavo ohjaa maton taitavasti sisälle. ”Nyt laskeudumme!”
Paavo ilmoittaa. Matto tömpsähtää makuuhuoneen lattialle pehmeästi kuin tyyny.
Nyt Essi saa istua ohjaajaksi. Paavo kömpii Essin taakse ja ottaa Essistä kiinni.
”Nyt matto lähtee”, Essi kuuluttaa jämäkällä äänellä. Matto alkaa taas tutista ja
täristä. Sitten se loikkaa ilmaan, ja Essi ohjaa sen ikkunasta ulos. ”Katso, Paavo, me
olemme nyt ison meren päällä”, Essi kertoo ja osoittaa alaspäin. ”Tuolla hyppää juuri
hirmuisen iso kala!” Paavo kurkistaa maton reunan yli: ”Se on varmasti
tiikerikala, kun siinä on noin paljon raitoja.” ”Ja tuolla hyppää leijonakala, kun se
karjuu”, Essi huudahtaa innoissaan. Paavo ei tiedä, onko karjuvia kaloja olemassa.
”Katso tuonne, tuolla on hurja sapelihammaskala!” Paavo sanoo ja osoittaa
sormella kauas merelle.

Nyt Essi kääntää lentävän maton kotimatkalle. Kaukana siintää kaksi pikkuruista
mökkiä. Siellä näkyvät Essin ja Paavon kodit. Talot tulevat lähemmäksi ja
lähemmäksi, ja Essi ohjaa maton taitavasti Paavon kodin ikkunasta sisään.

Paavon äiti astuu huoneeseen. ”Hei, tässä on teille mehua ja keksejä”, hän sanoo.
”Onneksi tulimme sopivaan aikaan takaisin”, Paavo ihastelee. ”Missäs te kaksi sitten
olette olleet?” Paavon äiti ihmettelee. ”Me matkustettiin lentävällä matolla”, Paavo
kertoo. Äidin silmät ovat hämmästyksestä pyöreinä. ”Leikisti, ei oikeesti”, Essi
paljastaa Paavon äidille.