”Aika on arvokkainta, mitä ihminen voi toiselle antaa.” Näin on jossain sanottu. Ja se on varmasti totta. Äitien ja isien haaste perhe-elämässä taitaa olla se, että aikaa tulee annettua välillä hyvin vähän omalle itselle.

Lasten myötä omaa aikaa on luonnollisestikin vähemmän käytettävissä, sehän on selvä juttu. Sitä moni vanhemmaksi valmistautuva vähän pelkääkin – muutunko toisenlaiseksi? Enkö tunnista peilistä enää omaa itseäni?

Kun odotin esikoistani, päätin että minua ei nähdä ruokakaupassa harmaameleeratuissa lököhousuissa, hätäponnarille sipaistuissa likaisissa hiuksissa ja kulahtaneissa tennareissa. Ei. Minä olisin oma itseni ja pitäisin omasta tyylistäni kiinni, vaikka aikaa itselle olisikin ehkä aikaisempaa vähemmän.

Mutta miksi minä edes murehdin tuollaista asiaa odotusaikana? Enhän edes omista virttyneitä lököhousuja! Miksi pienen lapsen äiti näyttäytyy mielikuvissamme tummilla silmänalusilla ympyröitynä ja oman tyylinsä luovuttaneena? Ehkä siinä on kyse vain omista peloistamme.

Myönnetään, että aamuiset rauhalliset kahvihetket ja Hesari ovat vaihtuneet nopeaan jogurtiin ja taustalla pyöriviin Muumeihin. Mutta silti lähden lapsen kanssa ulos ovesta ihan samanlaisena kuin aikaisemminkin – hiukset puhtaina, kevyessä meikissä ja juuri niissä vaatteissa jotka silmääni miellyttävät. Ihan itseni näköisenä.

Olen oppinut, että ajankäytössä on lopulta kyse pelkästään priorisoinnista. Ja väittäisin, että lapsen saamisen myötä äideille ja isille on entistä tärkeämpää priorisoida se vähentynyt oma aika juuri siihen asiaan, jonka kokee itselleen tärkeäksi. Oli se sitten rauhassa juotu kahvikupillinen, aamulenkki tai hiustenlaittaminen.

Suuri osa ystävistäni on nyt vanhempia. Kukaan heistä ei ole muuttunut toisenlaiseksi – voisi sanoa ainoastaan, että kasvanut vanhemmaksi. Lapsien myötä elämä on täyttynyt toki aivan uusilla asioilla, ja sen myötä elämä on rikastunut. Mutta jokainen on pitänyt kiinni niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä – ehkä priorisoinnin myötä oma aika on noussut vielä kallisarvoisemmaksi, ja sitä osaa arvostaa entistäkin enemmän.

* Kirjoittaja on 30-vuotias äiti, joka valitsee kulkureittinsä aina kadun aurinkoiselta puolelta.

1349609675936_1_orig
Teos Yön kuningatar,  Maria Juva.