Televisio-ohjelmaa spiikkaamassa Aito Median studiolla. Televisiotyöt jatkuvat.

 

Tänään televisiossa, huomenna omaa kirjaa mainostamassa, seuraavaksi messuilla tai jonkun yrityksen PR-tilaisuudessa kokkaamassa. PipsaHurmerinnan työ on pieninä palasina maailmalla.

 

Miten sinusta tuli kokki?

2000-luvun alussa minusta alkoi tuntua, että muotialan olin jo nähnyt. Ruoka on ollut mulle tosi tärkeä aina. Se on meidän kaikkien elämässä niin suuressa roolissa.

Hain Espoon Omnian aikuisopiston iltalinjalle yhteishaussa, sinne mun peruskoulun pisteet riitti. Ihan niin viime hetkellä jätin hakupaperit, että taksilla piti sinne mennä. Valmistuin sieltä vuonna 2009 ravintolakokiksi.

Millaiselta tuntui siirtyä kansainvälisestä mallimaailmasta espoolaiseen ammattikouluun?

Olihan se tosi erikoista hypätä kaiken nähneenä ”maailmannaisena” opiskelemaan keittämistä ja matematiikkaa. Suorittamaan hygieniapassia ja alkoholipassia.
Siellä huomasin, että catering oli tosi hauskaa: joka päivä uusi asiakas ja uudet haasteet. Se on raskasta hommaa mutta antoisaa, koska siinä pääsee suunnittelemaan suuriakin kokonaisuuksia.

Opiskelit myös New Yorkissa, millaista se oli?

Omnian koulutukseen kuului kolmen kuukauden ravintolaharjoittelu, ja kun kuulin että sen voi suorittaa myös ulkomailla, hain New Yorkiin pariinkin paikkaan.

Pääsin Marlow & Sons -ravintolaan, jota ruokafriikki ystäväni oli kehunut.
Aloitin apukokkina. Työpäivät olivat pitkiä, yhdestä iltapäivällä yhteentoista yöllä. Kun minut vihdoin pantiin yksin kallaan, olin niin jännittynyt, että olin paikalla jo kahdeksalta aamulla.

Harjoittelun päätyttyä sain tarjouksen jäädä sinne töihin, mutta palasin Suomeen käymään kouluni loppuun.

Ravintola-alan palkat siellä olivat niin alhaisia, että niillä ei olisi tullut New Yorkissa toimeen.

Mitä kaikkea työhösi nykyään kuuluu?

Teen cateringia ja reseptiikkaa asiakkaille, joita ovat mm. Firskars ja Vaasan. Kirjaani liittyvää promoa. Televisiota paljonkin, aiheina kokkaus ja perheet.

Työni koostuu monesta pienestä purosta, mutta se sopii mulle.

Mallintöitä en enää juurikaan tee. Vaikka olihan se ihan luksusta istua äskettäin meikattavana Stockan näytökseen. Kun muut mallit valittivat, että homma oli raskasta, itse vain nautin kun ei ollut kiire minnekään.

pipsa2
Lehtikaali on Pipsan herkku.

 

Mikä ruoassa on sinulle tärkeintä?

Maku on ykkönen. Mutta tärkeää on myös, että ruoka on kaunista ja terveellistä.

Miten syntyi idea pikkulasten keittokirjaan?

Poikamme on ollut todella nirso syömään.

Nyt hän on kaksi- ja puolivuotias ja suostuu jo maistelemaan erilaisia ruokia. Mutta kun hän oli ihan pieni, hän oli todella hankala. Silloin hän ei suostunut syömään juuri mitään.

Nyt hän sentään pitää kalasta ja suostuu lipaisemaan uusia ruokia.

Mitkä ovat omat ensimmäiset makumuistosi?

Muistan että äiti teki usein currykanaa savipadassa. Tykkäsin siitä kovasti. Myös valkosipuliperunat oli ihania.

Mitkä ovat nyt ruokasuosikkejasi?

Nyt syksyllä lehtikaali.

Sitten olen nyt innostunut tekemään ruokia yhdellä pellillä. Vaikka laittamaan pellille kurpitsaa, fenkolia, viinirypäleitä ja kanan koipipaloja ja mausteeksi kookossokeria ja kuminaa.

Millaiset asiat inspiroivat sinua?

Tosi monet. Musiikki, taide, ihmiset. Olen tosi sosiaalinen.

Mikä on lohturuokasi?

Weetabix.

Ihanko totta?

Joo, Weetabix maidon kanssa! Rakastan muroja! Toinen suosikkini tai enemmänkin lohturuokani ovat ravintola Torin lihapullat jallukastikkeella.

 

pipsa1
Kuvattavana Yhteishyvä-lehden haastatteluun. Kuvauspaikkana on Kitzen Helsingin esittelykeittiö ja kuvaajana Kirsi Tuura.

Mikä on paras kiitos jonka olet työssäsi saanut?

Palkitsevinta on, kun ihmiset tulevat sanomaan että ovat tehneet kirjojeni ohjeilla ruokaa ja tykänneet siitä.

Äsken sain ihanan palautteen äidiltä, jonka lapsi oli nukkunut koko yön kun oli saanut kirjani ohjeen mukaan tehtyä kananmunalla vahvistettua iltapuuroa.

Pystyin NIIN samaistumaan tähän onneen, kun lapsi nukkuu koko yön!

Millaiset ovat tänä jouluna jouluateriasi herkut?

Tavallisesti olemme viettäneet joulua äidin luona Konnevedellä. Tämän joulun olemme kuitenkin Helsingissä.
Ajattelin laittaa kaikkea tosi hyvää: hakea ihanaa lohta Erikssonin kalasta ja laittaa wasabilohirullia.

Siskoni mies tulee Ranskasta ja tuo mukanaan sikäläisiä herkkuja: hanhenmaksaa, ostereita, samppanjaa… Sitten laitan varmaan pikku luomukinkun ja lanttulaatikkoa isoäidin ohjeen mukaan.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Haluaisin että voisimme muuttaa vuodeksi Kaliforniaan ennen kuin poika menee kouluun. Muuten olen tosi huono suunnittelemaan tulevaisuutta. Kun kaikki jatkuisi kuten nyt olisin tosi onnellinen.

Teksti ja kuvat Paula Hietaranta.

Juttu on julkaistu lehdessä 14/2015. Lue lehti tästä